Rakentaminen tiivistyy ja energiamääräykset kiristyvät. Uhkakuvana ovat pimeät asunnot, joissa ikkunat pienenevät lämpöhäviöiden pelossa. Onko pakko valita energiatehokkuuden ja valoisuuden välillä? Ei ole, jos uskallamme luopua vanhentuneista nyrkkisäännöistä.
Suomessa ikkunamitoitusta on pitkään ohjannut yksinkertainen sääntö: ikkuna-alan tulee olla vähintään 10 prosenttia lattiapinta-alasta. Tiiviissä nykyrakentamisessa tämä staattinen ohje on kuitenkin tullut tiensä päähän.
Se ei huomioi ulkoisia esteitä, kuten korkeita naapuritaloja, jotka voivat jättää määräykset täyttävän asunnon hämäräksi. Toisaalta eteläjulkisivulla sama mitoitus ilman suojausta johtaa kesäisin asuntojen ylilämpenemiseen.
Silmä on aivojen jatke – Miksi pelkkä LED ei riitä?
Miksi päivänvalosta kannattaa taistella, kun meillä on tehokkaat LED-valot? Vastaus löytyy fysiologiasta. Silmä ei ole vain näkemistä varten. Verkkokalvollamme on erityisiä soluja (ipRGC), jotka eivät osallistu kuvan muodostamiseen, vaan viestivät suoraan aivojen sisäiselle kellolle.
Päivänvalo tahdistaa vuorokausirytmiämme säätelemällä unihormoni melatoniinin ja vireystilaa ylläpitävän kortisolin eritystä. Jos vietämme päivämme hämärissä sisätiloissa, aivomme elävät ”biologisessa pimeydessä”. Seurauksena on väsymystä, univaikeuksia ja mielialan laskua. Vaikka keinovalo on kehittynyt, se ei pysty täysin korvaamaan luonnonvalon voimakkuutta ja spektrin dynaamista vaihtelua. Siksi ikkuna on edelleen terveellisen kodin tärkein ”valaisin”.
Ratkaisuna dynaaminen mallinnus
Jotta voimme rakentaa koteja, jotka ovat sekä biologisesti valoisia että energiatehokkaita, suunnittelussa olisi siirryttävä dynaamiseen mallintamiseen. Tämä tarkoittaa olosuhteiden simulointia tuntitasolla läpi koko vuoden säädatan.
Dynaaminen tarkastelu paljastaa armotta, missä piilevät riskit ja missä mahdollisuudet. Sen avulla voidaan hakea optimaalinen tasapaino: maksimoidaan hyödyllinen luonnonvalo (sDA) ja minimoidaan haitallinen ylilämpökuorma (ASE).
Kolme askelta parempaan lopputulokseen
Laatu syntyy hallitsemalla kokonaisuutta.
Ensinnäkin ilmansuunta on ratkaiseva. Eteläjulkisivulla ikkunat vaativat lähes poikkeuksetta kiinteän lipan tai parvekkeen, joka blokkaa korkealta paistavan kesäauringon mutta päästää valon sisään. Pohjoisessa ikkunoita voi sen sijaan suurentaa vapaammin ilman ylilämpökuorman riskiä.
Toiseksi on ymmärrettävä rungon syvyyden vaikutus. Jos asunnon edessä on syvä lasitettu parveke, valo ei fysiikan lakien mukaan kanna syvän rungon perälle, vaikka ikkuna olisi valtava. Tämä on ratkaistava massoitteluvaiheessa.
Kolmanneksi lasituksen valinta on tehtävä huolella. Markkinoilla on tehokkaita auringonsuojalaseja, mutta väärä valinta voi pimentää asunnon. Tavoitteena on löytää lasi, joka torjuu lämpösäteilyä tehokkaasti, mutta pitää valonläpäisyn korkeana.
Energiatehokas koti ei tarkoita pimeää ”umpioita”. Kun suunnittelu perustuu dataan eikä oletuksiin, voimme rakentaa koteja, jotka huomioivat sekä asukasta että ilmastoa.
